8.6.2017 Pitkästä aikaa videolla action-pätkä eilisistä iltatouhuista juuri ennen nukkumaanmenoa: https://www.youtube.com/watch?v=WqKm-eT6mVc

6.6.2017 Nappulaan siirtyvät pennut ovat nyt aloitelleet myös teolliseen muonaan totuttelua. Päivän neljästä ateriasta nyt yksi on teollista ja loput raakaa. Nappula turvotetaan vedessä noin 15-20 minuuttia ennen ruokailua. Turhaan mietin tuleeko jotain mahavaivoja tai esimerkiksi takapakkia sisäsiisteyden kanssa; sama rutiini jatkuu eli yöt nukutaan kiltisti ja kiinteät tarpeet tehdään ulos. Fiksut käyvät vielä tekemässä suurimman osan tarpeistaan metsään, ja tulevat sitten takaisin terassille leikkimään tai päiväunille. Fiksulit <3 Aikuiset koiramme ovat alkaneet nyt leikittää pentuja vielä enemmän, ja Makia-mamma välillä leikittää ja välillä jopa vielä lohtutissittää lapsia. Arki on heillä siis yhtä leikkiä ja laulua.

5.6.2017
Nämä pennut ovat kyllä nyt luovutusiän lähestyessä todella mukavia ja helppoja tyyppejä. Joka aamu kun meillä soi herätyskello huomaamme että pennut ovat kyllä heränneet jo aiemmin, mutta he leikkivät omassa aitauksessaan hiljaa ja kiltisti turhia möykkäämättä. Sitten mennään ulos tarpeille ja syömään aamupala, ja jatketaan touhuja. Tänään oli sen verran märkää ulkona etteivät lapsukaiset viihtyneet metsässä kovin hyvin, joten aamuleikit leikittiin sitten sisällä.
{gallery}leluja{/gallery}Pennut saivat kuluneella viikolla myös postia Kennelliitolta, joten he ovat nyt kunniallisia kansalaisia 🙂

4.6.2017 Pentujen blogi on kärsinyt hieman hiljaiseloa kasvattajan ulkomaanreissujen vuoksi. Lapsosilla on ollut silti päivät täynnä puuhaa – eläinlääkärintarkastuksesta (kaikki priimaa) maatilamatkailuun. Pennut ovat käyneet tutustumassa toisiin, vanhempiin käppänäpentuihin, tiibetinterrieriin jne. Reippaita ja kiireisiä pentuja! Muilta osin he ovat olleet todella esimerkillisiä; kaikki isot hädät on tehty ulos jo kahden viikon ajan ja yöt nukutaan nykyään hiljaa ja kiltisti illasta aamuun. Yhteistä aikaa pennuilla on viikon verran; ensi viikonloppuna ensimmäinen Ärrä lähtee maailmaa valloittamaan. Tässä vielä tältä päivältä muutama ulkoilukuva:
{gallery}ulkona{/gallery}

27.5.2017
 Pentujen leikkivideo: https://www.youtube.com/watch?v=teA8i76VR3w

23.5.2017 Pennut kävivät ensimmäistä kertaa autoajelulla, ja lisäksi vierailimme Inkoon kunnantalolla. Kunnantalon vieressä on pieni puistoalue, ja siihen kun menee pentulauman kanssa saa taatusti seuraa. Tosi reippaasti pennut ottivat kontaktia ihan vieraisiin ihmisiin, ja hännät heiluen he kävivät tutustumassa ohikulkijoihin. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat:
{gallery}kunnantalo{/gallery}

22.5.2017 Touhuiluvideota: https://www.youtube.com/watch?v=IpCHZLs35QI&feature=em-upload_owner

Muksut ovat pitäneet sisäsiisteydestä tosi hienosti kiinni, eli isot hädät on tehty ulos jo viidettä päivää. Muutenkin pennut nukkuvat luonnollisesti koko ajan vähemmän ja riiviöivät enemmän. Viikonloppuna kävi paljon vieraita, pennunkatsojia ja sukulaiskoirien perheitä. Reippaasti ja hännät heiluen pennut ottivat kaikki uudet ihmiset vastaan ja pian pääsemmekin tutustumaan uusiin ihmisiin oman tontin ulkopuolella.

Hampaat ovat alkaneet kunnolla puhkeamaan ja sekös kutittaa ikeniä 🙂
{gallery}pallo{/gallery}

19.5.2017
Näiden pentujen kanssa osuttiin kyllä osittain vahingossa, mutta osaltaan kovalla työllä sisäsiisteyden kultasuoneen käsittämättömän nuorella iällä. Pennut kävivät eilen viisi kertaa ulkona unien/ruoan jälkeen ja hienosti lähes kaikki hädät tulikin päivän aikana ulos. Tässä ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta hämmästys oli valtava kun aamulla pentuaitauksessa oli ihan puhtaat Tenat alla! Tämä siis siitä huolimatta että pennut ruokitaan kertaalleen yöllä. Hetken tätä ihmettä ihailtuamme vaan lähdettiin ulkoilemaan ja ekat hädät sitten iltaulkoilun tuli ulos. Taitavia viisiviikkoisia! <3 Asiaa auttaa luonnollisesti se että pennut syövät toistaiseksi pelkkää raakaruokaa, jolloin ulostetta on ylipäänsäkin paljon vähemmän. Kuvituskuvana vielä eiliseltä söpöläiskuva, kun pienille tuli uni viltinmutkaan terassileikkien jälkeen.

18.5.2017 Eilen muksut pääsivät toisen kerran ulkoilemaan ja ensimmäisen kerran “vastassa” oli koko aikuisten koiriemme rotla. Joskus koko lauma isokokoisia, innokkaita koiria voi olla pikkupennuille järkytys. Video on otettu ihan saman tien kun pennut nostettiin terassille joten on helppo nähdä että nämä kakarat suhtautuivat uuteen tilanteeseen tosi reippaasti. Viihdyimme ulkona pitkän tovin ja ei mene aikaakaan kun pääsemme treenaamaan sisäsiisteysrutiinia. Silloin alkaakin armeijakuri kun jokaisten nokosten ja ruokailun jälkeen mennään ulos, satoi tai paistoi. Jäntevä rutiini pikkupentuiässä helpottaa sisäsiisteyden omaksumista nopeasti, osittain jo ennen luovutusta. https://www.youtube.com/watch?v=1Cuuhv4xaGU

17.5.2017 Pennelit pääsivät eilen illalla ensimmäisen kerran ulkoilemaan. Reippaasti ja hännät heiluen pienet lähtivät tutustumaan ulkomaailmaan vaikka toki uusi paikka ja outo alusta hieman ihmetystä aiheuttivatkin. Ulkoilu oli luonnollisesti aika lyhyt, pienet alkoivat palelemaan melko nopeasti, mutta tästä on hyvä jatkaa ja ei mene aikaakaan kun he voivat viettää jo pitkiäkin aikoja ulkoilemassa, meidän ollessa pihalla ihan vapaana ja petolintuvaaran vuoksi aitauksessa jos ei pystytä olemaan vieressä.

16.5.2017 Video pentujen ensikohtaamisesta muiden koiriemme kanssa omin päin. Pennut olivat reippaampia kuin noin vuoden vanhat Q ja Fiia, jotka eivät ymmärrä ollenkaan miten ihmeessä nuo vastikään aitauksessa hiljaa nukkuneet tyypit käyvät yhtäkkiä päälle – ja mitä ne ovat edes?!? https://www.youtube.com/watch?v=mx80lM244QY&feature=em-upload_owner

15.5.2017 Sääennusteet lupaavat tälle viikolle ilahduttavasti lämpimämpää keliä. Pennut olisivat aloittaneet ulkoilutreenit tällä viikolla joka tapauksessa, mutta lämpimämmässä se on vielä mukavampaa. Toistaiseksi blogissa saadaan kuitenkin tyytyä leikkikuviin sisältä: {gallery}galtsunen{/gallery}

13.5.2017 Touhuamisgalleria: {gallery}leikkigaltsu{/gallery}

12.5.2017 Tänään oli pentujen toinen trimmi ja neljäs kynsienleikkaus. Sitä ennen otettiin kuitenkin pieni puuhasteluvideo: https://www.youtube.com/watch?v=hg-xt8L3V-o&feature=em-upload_owner

11.5.2017 Vaihtelun vuoksi söpöstelykuvia päikkäreiltä; kas tässä unigalleria. Kuvat voi klikata suuremmiksi. {gallery}unigaltsu{/gallery}

10.5.2017 Pennut kehittyvät päivä päivältä ja tänään ymmärrettiin jo hieman enemmän lelujen päälle. Vaikka ne ovat aktiivisia hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan, niistä kannattaa vihdoin ottaa pidempiä videoita kun ne oikeasti tekevätkin jotain: https://www.youtube.com/watch?v=W_EYx0cVC5c&feature=em-upload_owner

9.5.2017 Lyhyinä hereilläoloaikoina meno alkaa olla pentulaatikossa sen verran villiä, että pennut muuttivat pentulaatikosta pois, aitaukseen. He ovat alkaneet myös tutustua hiljalleen leluihin, olkoonkin että toistaiseksi niitä lähinnä ihmetellään ja käytetään tyynyinä.

8.5.2017 Vaikka olemme ehtineet pyöräyttämään pentuja jo trimmipöydällä asti, reilu kolmeviikkoisten aika kuluu kuitenkin käytännössä unen ja ruokailun parissa. Tai joskus ne voidaan käytännöllisesti yhdistää… Niin se vaan on että uni tulee kun uni tulee, ei se katso paikkaa.

7.5.2017 Pennut ovat ottaneet nyt aamuyön herätykset mukaan valikoimaan. Aamuneljältä kuuluu aina vaativa piipitys kun kaivataan huomiota ja murua rinnan alle. Onneksi heidät saa hiljaisiksi lautasellisella ruokaa jonka ennakoiva kasvattaja lataa valmiiksi ennen nukkumaanmenoa illalla.

Pennut ovat myös sen verran kasvatelleet turkkia että oli ensimmäisen trimmin aika. Trimmi kohdistuu toki tässä vaiheessa vasta peräpeiliin sekä korviin ja poskiin. Näin lempeältä näyttää vastatrimmattu kääpiösnautserinpentu 😀



4.5.2017
Kyllä meillä on nälkäistä väkeä. Pennut ovat alkaneet opetella kiinteitä ruokia, tai siis sana “opetella” on harhaanjohtava. He ovat niin ahnetta porukkaa että ei tässä hirveästi opettelua tarvittu, suoraan vaan alettiin lappamaan ruokaa naamariin. Pennut, kuten aikuisetkin, syövät meillä pääosin MUSHin raakaruokia. Erityisen paljon kuluu pentujen täysravintopullia, ja tietenkin myös normaalia sikanautaa johon lisätään sitten kalkkia, kasvissosetta, D-vitamiinia ja sinkkiä. Jonkun verran käytän pennuilla myös Musti&Mirrin Into-pakastetta, joka on erinomainen raaka valmistäysravinto. Ruokailu ei vielä ole mitenkään erityisen koordinoitua, vaan pääsääntöisesti he mönkivät makaamaan ruoan päälle ja siitä mukavasti lappavat menemään. Aina kun pennut ruokitaan niitä ehdollistetaan kutsumisääneen jota käytän niille sitten myöhemmin kun ovat tolpillaan ja ulkoilevat – pakollinen joukkojenhallintaväline 🙂

3.5.2017 Pennut ovat kasvaneet sen verran kokoa että maitobaarilla alkaa olla varsin ahdasta Makian mahan alla. Onneksi kiinteiden ruokien pariin päästään ihan näinä päivinä.


2.5.2017 Pentujen koon kehityksen näkee hyvin tästä kuvasta, jossa on sama pentu kuin 16.4. otetussa. Ei mahdu ihan yhtä helposti kämmenelle enää 🙂

1.5.2017 Pitkästä aikaa kuva koko pentujoukosta, vaikka niiden kuvaaminen porukassa on kyllä todella vaikeaa. Vasemmalla kolme poikaa, oikealla neljä tyttöä (reunassa pienet ja keskemmällä isot tytöt).

30.4.2017 Kävimme pentujen isän, Hefen, kanssa luonnetestissä. Hefe oli oma, varsin toimintakykyinen itsensä ja teki erityisesti kelkalla todella hienon suorituksen. Lisämaininnan Hefuli sai avoimuudestaan ja “suutelutaidoistaan” uhkaavankin tilanteen jälkeen.

28.4.2017 Kaikkien pentujen silmät ovat auki. Tämä vaihe on itselleni turhauttavin; he ovat jo kovasti koiranpennun näköisiä mutta eivät pysy vielä jaloillaan ja eivät “touhua” oikein mitään. Niiden kanssa ei voi kummemmin seurustella, ja itsellä tekisi mieli jo leikkiä lapsosten kanssa. Enimmäkseen aika kuluu edelleen näissä merkeissä:

24.4.2017 Pennut ovat alkaneet availemaan silmiään. Tämän aamun aikana maailmaa alkoivat katselemaan ensimmäisenä syntynyt vaalea tyttö ja toinen pienistä tummista tytöistä.

23.4.2017 Pentupäivitykseen saatiin tällä kertaa dokumentoitua ruokailuähinää.

21.4.2017 Pentujen viralliset nimet ovat nyt hahmottuneet. Sirunumeroitaan odottavat jo Omakoirassa tytöille Raspberry, Royale, Riesling, Refined sekä pojille Rainmaker, Republica ja Rivalry. Makia-mamma puolestaan, kun pennuilla on ikää jo reilun viikon verran, ehtii jo jonkin verran luuhommiinkin 🙂

  

20.4.2017 Päivän pentukuva. Kaksi vaaleaa isoa tyttöä tuossa vasemmalla, pienet tummat tytöt kuvassa etualalla ja oikealla. Pojat ovat “jonossa” kolmistaan keskellä.



18.4.2017
Pentulassa kaikki hyvin. Muksut ovat olleet niin topakoita syömämiehiä ja -naisia että edes pienimmistä ei ole tarvinnut huolehtia kuin painoa välillä seuraamalla. Isosta pentueesta huolimatta pikkuisetkin ovat terhakkaasti tissillä omin avuin varsin taajaan. Isot vaaleat rontit nyt olivat tississä kiinni jo ennen kuin napanuora oli katki. Tässä pienen vaalean pojan tyylinäyte tältä päivältä.

Sitä ei ehkä heti uskoisi, mutta hoitotoimenpiteitä tehdään jo ihan pienille. Vastakuoriutuneilla pääsiäistipusilla ensimmäinen hoitotoimenpide on kynsien leikkuu. Pennut syntyvät melko pitkä- ja teräväkyntisinä joten koiralle kuuluvaa tiheää kynsien siistimistä saadaan aloitella jo viiden vuorokauden iässä.

17.4.2017 Pienen elämä on syömistä ja nukkumista, tai syömisenjälkeistä nukkumista.

16.4.2017 Pennuilla ja Makialla kaikki hyvin. Ruoka maittaa koko porukalle ja pentulaatikosta kuuluu pääsääntöisesti vain tyytyväistä tuhinaa, satunnaisia porukasta eksyneiden protesteja lukuunottamatta.

Keskivaalea poika:


15.4.2017
Pennuilla on nyt ikää kaksi vuorokautta. He eivät tee tällä hetkellä tietenkään muuta kuin nukkuvat ja syövät. Makia on tunnollinen emäkoira mutta huomasi kyllä yöllä että mielestään hänen pitäisi päästä sänkyyn köllimään kuten “normaalistikin”. Omat unilelut ja repimislelut ovat myös jo palanneet Maken päiväohjelmaan.

Tässä vielä lyhyt video pienistä tummista iltapalalla: https://www.youtube.com/watch?v=pD7xYXGXvg8&feature=em-upload_owner

14.4.2017 Pennut ovat syntyneet! Makia synnytti oppikirjan mukaan, joskin varsin verkkaista tahtia, pääsiäistorstaina pennut.

Klo 5.30 narttu, 166 gr (vaalea keskikokoinen tyttö)
Klo 6.01 narttu, 173 gr (vaalea iso tyttö)
Klo 6.47 uros, 147 gr (vaalea poika)
Klo 7.27 narttu, 122 gr (tumma tyttö)
Klo 8.18 narttu, 110 gr (pikkutyttö)
Klo 9.11 uros, 156 gr (tumma poika)
Klo 10.00 uros, 151 gr (keskivaalea poika)

Kuvassa tytöt (4 kpl) vasemmalla ja pojat (3 kpl) oikealla.

Makia on ennakkoarvioiden mukaan aivan loistava pieni mammakoira <3 Vielä hieman saa jännittää parin pienen tytön puolesta, kun ovat varsin pieniä, mutta toisaalta ne ovat ahkeria syömänaisia, pulleita ja aktiivisia joten uskon ja toivon että painot lähtevät nopeasti nousuun.

7.4.2017 Laskettuun aikaan on reilu viikko. Makia ja Makian maha kävivät vielä viimeisen kerran trimmipöydällä ennen pentujen tuloa.

3.4.2017 Aika tuntuu kuluvan kovin hitaasti. Makialla on varsin epämukava olo ja hengittäminen on aika hurjan kuuloista. On aivan ihmeellistä että se pystyy hyppäämään näin kevyesti vielä sohvalle mahansa kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=6B-2YGt8yxM&feature=em-upload_owner


26.3.2017
Makian laskettuun aikaan on vielä reilusti kaksi viikkoa ja kyllähän hänellä aikamoinen pentuhautomo kulkee jo matkassa:

Makia on kuitenkin tukalasta olosta huolimatta varsin iloinen ja leikkisä, ruoka maistuu, ja sohvalle ja sänkyynkin se hyppää vielä varsin kevyesti. Pennut painavat jo sen verran että sen hengittäminen varsinkin yöllä on aika hurjan kuuloista, mutta ihan hyvällä huumorilla Make vielä tähän suhtautuu.

24.3.2017
Pentujen pitäisi putkahtaa maailmaan reilun kahden viikon päästä, ja Makerontti alkaa olla jo melkoisen iso. Päivä menee pitkälti pötkötellessä, mutta joka päivä iltapissan jälkeen pitää saada silti vähän “repileikkiä”, joten Makia hakee lempilelunsa ja tuo sen tyrkylle: https://www.youtube.com/watch?v=T5BgEo_FwTA&feature=em-upload_owner

Ruoka on maistunut jo paremmin reilun viikon ajan, mutta edelleen valikoiden. Normaalit raakaruoat eivät käy, mutta kanansiivet kyllä. Välillä oma nappularuoka ei käy, mutta hoitokoiran nappula kyllä.

Yöt Makia viihtyy yleensä ns. katollaan, maha kohti taivasta kellottaen. Ilmeisesti pehmeä sänky joustaa sen verran paremmin alla kuin lattia että asento on ison masun kanssa mukavampi niin, muuten kun Makia ei juuri selällään nukkumista harrasta.

16.3.2017
Ajattelin että tutustuttaisin blogin lukijoita pentujen isoisään. Capo, Xtravaschnauza Extraordinary, on monellakin tapaa nimensä mukainen koira. Mietin että mitä kirjoittaisin, mutta totesin että nämä kuvat Caposta varmaan riittävät:

Kuvat on ottanut Capon omistaja Jasu. Nämä ovat hyvänmielenkuviani 🙂

Pennuista ei välttämättä eikä luultavasti tule yhtä… öh, capoja, mutta Capossa on monta ominaisuutta joista kääpiösnautserissa tai missä tahansa koirassa pidän. Ne eivät tosin käy kuvasta ilmi, paremmin ehkä luonnetestituloksesta. Se on erittäin taistelutahtoinen, suunnattoman avoin ja vilkas kääpiösnautseri. Sen poika, pentujen isä Hefe on myös avoin ja vilkas.

Capossa oli nämä hienot ominaisuudet luontaisesti, mutta jos Jasu ei olisi niitä vaalinut, arvostanut ja kehittänyt, eivät ne olisi koiran toiminnassa yhtä ilmeisiä. Tämä olkoon siis positiivisena esimerkkinä siitä miten koiran elämänkokemukset ja omistajan toiminta vaikuttaa siihen millainen koirasta tulee. Koira ei ole luovutusikäisenä valmis paketti vaan raakile jossa on luontaisia ominaisuuksia, ja niistä sitten osa kehittyy ja osa kuihtuu sen mukaan mitä vahvistetaan ja mitä jätetään vahvistamatta.


14.3.2017
Eilen kävimme Makian kanssa ultrassa. Emme menneet sinne selvittämään onko se kantavana, se on ollut jo useamman viikon aivan ilmeistä. Nopeat muutokset Makian kropassa astutuksen jälkeen sai kuitenkin epäilemään että alulle olisi laitettu isokin pentue. Tämän takia päädyin käyttämään Maken ultrassa, vaikka yleensä en astutettuja narttuja ultraa tutkimustuloksen epätarkkuuden/epävarmuuden takia (poislukien tieto siitä onko narttu kantava, minkä kyllä näkee ilman ultraakin).

Koiran ultraamiseen tottumattomille kerrottakoon että ultraamisvaiheessa nartuilla ei yleensä ole vielä ulospäin näkyviä merkkejä tiineydestä, joten pääsääntöisesti ultraan mennään hakemaan varmistus siitä että narttu on kantava – ja hakemaan epäluotettava arvio pentujen lukumäärästä. Makian tiineys on nimenomaan mahaosastolla ollut kuitenkin jo viikkokausia täysin selvä ja siksi avopuolisoni vitsailikin ultraa edeltävänä iltana, että Makella on masussa “dirty dozen”. Ei naurattanut! Järkytys oli silti ultrassa melkoinen kun jo toiselta puolelta laskimme helposti neljä pentua, ja toisella puolella ruutuun lävähti suoraan kuusi kappaletta makianalkuja…

Hurjinta tässä tietenkin on se, että ultralla ei ole mahdollista nähdä koko sitä aluetta jolta pentuja voi löytyä, eli makianalkuja voi helpostikin olla vielä enemmän. Toisaalta, varsin tyypillinen luonnon oma tapa kohtuullistaa pentumäärää on imeyttää osa pennusta toisella tiineyspuolikkaalla nartun elimistöön, jolloin vain osa pennuista kehittyy loppuun asti. Edellämainituista syistä en yleensä siis ultraa narttuja, enkä ota mahdollista ultratulosta pentujen määrän suhteen kovinkaan vakavasti.

Oli miten oli; hormonihirmumme on tukevasti tiineenä ja 10 pennun ultralöydös on tässä rodussa erittäin poikkeuksellinen. Makian olemus ja tukala olo sai ultrassa selityksen ja nyt alamme siis valmistautua isoon laumaan pääsiäistipuja. En toivo erityisesti valtavan kokoista pentuetta, vaan pääasiallisesti toiveet ja huolet kohdistuvat Makian hyvinvointiin ja terveyteen. Mitä isompi pentue, sitä raskaampi kokemus on Makelle ja synnytykseen liittyy jo fysiologisesti enemmän riskitekijöitä, kun pentumäärä on iso. Mutta kuten aina koirien lisääntymisen kanssa, asiaan voi vaikuttaa hyvin rajallisesti itse, parhainta on olla itse positiivisen toiveikas ja ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

6.3.2017 Astutuksista on vain muutama viikko, ja Makian tiineydestä ei ole minkäälaista epäselvyyttä. Tämäntyyppisiä kuvia otan yleensä pian synnyttävästä nartusta:

Tiesin kyllä jo pari päivää astutuksista, että Makia on kantavana, mutta tämä vatsan ja tissien “pullahdus” tapahtui ihan poikkeuksellisen aikaisin, noin 1,5 viikko astutuksista. Makian käytös on muutenkin muuttunut, aamupahoinvointia sillä on ollut reilun viikon ajan. Erityistä huomiota ja huvitusta meissä on herättänyt Maken ruokavalinnat. Meillä kun ruokitaan koirat monipuolisella ja laadukkaalla raakaravinnolla, ja teollista kuivamuonaa meille hankitaan vierailevien koirien (joille ei syystä tai toisesta anneta raakaa) ruoaksi sekä niille pennuille, jotka jatkavat uudessa kodissa nappularavinnolla. Makialle varsinkin olemme kantaneet ihania ihmisruoaksi tarkoitettuja lihoja, käyneet lihatiskiostoksilla, ja myös riistaa on ollut pikkurouvan buffetissa. Jostain syystä nämä normaalit lempiruoat eivät käy ollenkaan, vaan raskausmieliteot vaativat roskaruokaa – Makia on siis syönyt nappulaa. Ja ei metallikupista, vaan ne pitää asetella kivasti riviin. Normaalisti meillä ei hypätä koiran mielitekojen mukaan, mutta näin tukevasti tiineenä olevaa palvellaan täydellisen erikoiskohtelun mukaan. Eukanuba-pentunappulan lisäksi hän kelpuuttaa tällä hetkellä broilerin koipireisiä (pieniksi pilkottuna) sekä kananmunankeltuaisen – ei valkuaista. Aamupalan Makia syö noin klo 14 ja iltapalaa noin kello 19. Nämä eivät siis ole meidän valitsemiamme kellonaikoja 🙂

Makiahan päätti itse viime kesänä, että nyt hän voisi alkaa miettimään äitinä olemista. Meillä oli tuolloin yhtä aikaa kaksi pentuetta (O&P), joissa yhteensä 11 pentua. Molempien pentueiden emät olivat sijoitusnarttuja jotka lähtivät omaa hunnilaumaansa pakoon omaan kotiinsa heti kun itse niin halusivat – ja samassa perheessä kun asuvat, lähtivät kotiinsa yhtä aikaa. Tämä herätti Makian ja sen hormonitoiminnan, ja emokoirien lähtöä seuranneena päivänä Makia (jolla siis ei ole koskaan ollut pentuja) imetti sujuvasti terassillamme penturotlaa jota eivät sietäneet enää edes niiden omat emot. Noin puolitoista viikkoa Makia imetti kärsivällisesti adoptoitua hunnilaumaansa, kunnes se sanoi lapsille että nyt riittää, syökää kiinteää.

14.2.2017 Makia on astutettu Hefellä ja odotamme pääsiäisen kieppeillä pentuja syntyväksi jos kaikki menee hyvin; on jo nyt ilmeistä että Makia on kantavana joten jäämme jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää. Astutukset onnistuivat hienosti ja menivät niin kuin pitää; ilman mitään avustamisia tai houkuttelemisia koirat hoitivat tehtävänsä itse oppikirjan esimerkin mukaan.

Odotan kovasti tätä pentuetta. Pidän kovasti Makian ja Hefen luonteista; ne ovat kumpikin erittäin tasapainoisia, sopivan vilkkaita, hyvähermoisia koiria joiden kanssa on kiva mennä ja tehdä. Sitä snautserimaisena pidettyä varautuneisuutta niillä ei ole laisinkaan, vaan ne kumpikin ottavat uudet ihmiset omakseen turhia kyselemättä, mikä tekee niistä ns. nykyajan yhteiskuntaan (mitä se muuten tarkoittaa?) mutkattomia jäseniä. Molempien luonne on ihanan leikkisä, ja Makiassa on tietyntyyppistä nartun alkukantaisuutta josta pidän kovin. Toisaalta snautserimaista itsepäisyyttä niillä on kummallakin haasteeksi asti – ja vaikka ne rakastavat omia ihmisiään syvästi, palvontaa niiltä on turha odottaa.