Xtravaschnauza-kääpiösnautserit

Virallisia näyttelyitä odotellessa kävimme osittain pohjavillaisen Kustin, Dinamunde Gaston Ibero, kanssa treenailemassa Match Showssa, ensimmäistä kertaa ns. ihmisten ilmoilla. Hieman oli parkkihalli mainosmusiikkeineen hämmentävä kokemus pennulle, mutta Kusti väläytti hetken sekä ryhtiään että liikkeitään ihan lupaavaan malliin. Jäämme siis odottamaan karvapeitettä pojalle, ja eiköhän sitten saada hänelle oma sivukin tehtyä.

Tämänhetkiset potentiaaliset jalostuskoiramme kävivät terveystutkimuksissa. Joselta (FI, EE & LT MVA, BALT, EE, LV & LT JMVA, EE JV-19, LVJV-19, TLN JV-19 Xtravaschnauza Umlaut) löytyi yksi ylimääräinen, hento ripsi, mutta silmät ovat täysin terveet. Tytöt Pirjo (Xtravaschnauza Xocolatl) ja Mini (C.I.B FI & EE MVA, EE JMVA, EEJV-21, TLNJV-21, TLNV-21 Xtravaschnauza WYSIWYG) silmät terveet ilmat lisähuomautuksia ja polvet 0/0. Näillä kaikilla kolmella on muitakin, varhaisempia tuloksia jotka löytyvät niiden omilta sivuilta.

Myös komea nuori tuontiuroksemme Kusti (Dinamunde Gaston Ibero) todettiin silmiltään terveeksi. Rotumme geenitestipaketti osoitti sen olevan ei-kantaja kaikkien kuuden testattavan rodun perinnöllisen sairauden osalta, sekä vahvisti aavistellun tiedon eli että Kusti kantaa myös musta-hopea väriä!

Ella, Xtravaschnauza Tricky, osallistui Pärnun koiranäyttelyyn ollen Rotunsa Paras kera SERTin. Tällä tuloksella Ella tuli myös Suomen Muotovalioksi ja samalla se on vaatimattoman, pienen kotikasvatukseni 30. valiokoira. Kiitos Ellan omistaja Susannalle, kennel Dayway’s, Ellan näyttelyttämisestä titteleihin asti! Kauneuskisojen lisäksi Ella on laajasti terveystutkittu ja luonnetestattu joten kattavampaa koiran esilletuontia ei varmasti voisi toivoa kun luovuttaa oman pentunsa kasvattajakollegan käsiin. Kiitos!

Kävimme Tallinnassa kansainvälisessä koiranäyttelyssä Minin kanssa, jonka poloisen parran pikkusisko oli trimmannut aika erikoiseen muotoon. Mikä nolointa, tuomarit luulivat että minä itse olin katsonut parhaaksi muotoilla hänen pärstänsä noin – siis nyrhiä huulia myöten pinseriksi.

Vaikka molempina päivinä tuomarit kovistelivat sitä miten pieneltä hänen päänsä näyttää parran puutteessaan, he näkivät tyttösemme vahvuudet. Eva Liljekvist Borgin kehästä PN2, vara-CACIB > CACIB ja SERT jolla tuloksella Suomen ja Eestin muotovalio. Sunnuntaina Ozan Belkisin tuomaroimana meidän Mini oli PN1, CACIB, VSP ja tällä tuloksella kansainvälinen muotovalio! Näin ollen meidän “outo pieni koira” tituleerataan jatkossa C.I.B FI & EE MVA, EE JMVA, EEJV-21, TLNJV-21, TLNV-21 XTRAVASCHNAUZA WYSIWYG.

Miniä on näyttelytetty koronan ja muiden kiireiden takia todella vähän, se osallistui vain seitsemään CACIB-näyttelyyn ja niillä sai kasaan C.I.B-titteliin vaadittavat tulokset. Ihan silkkaa huutonaurua sen näyttelyttäminen ei silti ole ollut, kiitos Pirjo-siskon jonka lempipuuhaa on repiä puolisiskonsa turpajouhia. On ollut hienoa, että tuomarit ovat kuitenkin osanneet arvostella muutakin kuin parran pituutta – Mini on saanut hienoa palautetta varsinkin ihanista liikkeistään ja kompaktiudestaan monipuolisesti eri tuomareilta, aina kasvattajatuomareita myöden.

Nyt jäämme pohtimaan olisiko seuraavana vuorossa pennut vai mitä tehdään. Mini on joka tapauksessa perheemme ihana Outo Pieni Koira.

Mini, Ch Xtravaschnauza WYSIWYG, Forssan kansainvälisestä koiranäyttelystä ERI1, SA, PN2, vara-SERT, vara-CACIB.

Juha Putkosen tuomaroidessa Xtravaschnauza Xocolatl ERI1, JUN SERT, SERT, JUN ROP, Rotunsa Paras!

Meillä on vihdoin kaikki hyvin ja eletään normaalia pentuarkea. Mooses kävelee omin jaloin ja on ihan normaali pentu, ja elämä rullailee tasaiseen pentutahtiin. Pian saamme vihdoin ensimmäiset vieraat pennuille (siirsimme kaikkea Mooseksen kuntoutuksen takia) ja pennut varmasti vieraista ilahtuvatkin – siinä määrin ovat ahnasta sakkia sylittämiselle <3

Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa terassialuetta pidemmälle “metsälenkille” eli meidän pihalle pyörimään. Kaikki oli ihmeellistä, mutta kaikki olivat tosi reippaita.

Ensinnäkin, tässä on tämä porukka – kolme Ipun A-pentua oikealla ja seitsemän Nachon pentua vasemmalla. Meidän viimeisin “potilas”, on neljäs vasemmalta, olkoonkin että hän on nyt alkanut oppimaan todella hyvin peräpään hallintaa. Me nyt vaan jatketaan fysioterapiaa.

Pennut ovat ihania ja hienoja, ja nyt kun Mooses (hän saa hydroterapiaa ja on vedenjakaja joten sai melko, saisinko, raamatullisen työnimen) alkaa petraantua, odotamme kovasti voisiko kuudes pentuviikko vihdoin olla normaali pentuviikko. Tänään oli taas matolääke, pieni trimmaus kaikille ja kynsienleikkuu – ihan kuin missä tahansa pentukodissa. Trimmin myötähän he näyttävät rotukoiran pennuilta 🙂

Alan hiljalleen palailla takaisin päin kirjeenvaihtoihin. Kiitos teille kaikille jotka ette ole flipanneet vaan osoittaneet ymmärrystä tässä hyvin työläässä tilanteessa. Me jatketaan Mooseksen fysiotreenien kanssa siten että mieheni on päävastuussa niistä ja minä treenaan ihan normaalia pöytä- ja käsittelykäytöstä kaikkien muiden kanssa.

Mä en ole koskaan menettänyt yli viikon ikäistä pentua, mutta tänä keväänä niitä on mennyt hitaasti hiipuen kolme aiemmin.

Nyt me tajuttiin, että toisessa pentueessa yksi Nachon pentu käyttää yhtäkkiä takapäätä melko olemattomasti, vaikka se on jo viisi viikkoa. Minusta se vaikuttaa ns. uimarilta vaikka en ole sellaista koskaan elämässäni nähnyt, mutta tämä ikä jolloin asia ilmentyy on vaan outo. Se tykkää levittää raajat eikä halua ottaa niitä normaalisti alleen kuten kaikki muut. Me ollaan nyt alettu sitä fysioterapioimaan sekä jumpalla että uinnilla. Näin tehdään kunnes saadaan päätettyä onko tässä mitään järkeä.

En ole vielä varma mikä tässä on järkevä tapa jatkaa, mutta pohdimme asiaa kokeneempien kanssa.