W-pentueen pentublogi

4.6.2020 Se onnistui! Liki luovutusikäisten, eläväisten pentujen kuvaaminen yhdessä on aivan järkyttävän vaikeaa. Onnistuimme kuitenkin “kotiinlähtötrimmien” jälkeen ottamaan pennuista vielä kuvan yhdessä siten, että napottavat viidestään rivissä. Nämä kuvat ovat todella työläiden vaiheiden takana, mutta muistoina niin mittaamattoman arvokkaita että aina sen vaivan jaksaa kuitenkin nähdä. Vasemmalta oikealle Tinni, Wade (Nekku), Ninni (Riski), Taco (Manne) ja Mini.

3.6.2020 Tällä kertaa pieni kähjäysvideo, en ole tainnut montaa leluleikkimisvideota tänne laittaakaan. Alku on vähän tylsä kun siinä on vain yksi pentu, mutta jätin sen ihan tarkoituksella. Tuossa on helppo harjoitus sellaiselle, joka haluaa tukea pennun taistelutahtoa. Kaikki eivät tietenkään halua. Eli niin “kova” lelu kuin pentu huolii (joku rättilelu on helpoin jos pentu ei tykkää vetää eikä ota kovaa lelua kuten keppiä tai köyttä suuhun) ja kun pentu yhtään vetää niin heti annetaan sen voittaa. Ei laisinkaan ees-takaisin kiskomista alussa, vaan heti voitto ja kehut perään. Pari toistoa max. ja sitten pentu saa viedä aarteensa minne haluaa.

2.6.2020 Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kunnantalon puistossa ihmettelemässä autoja, ihmisiä ja ääniä. Tosi reippaasti ja hätkähtämättä nassikat alkoivat tutkimaan ympäristöään heti kun mentiin uuteen paikkaan. Nyt loppuaika luovutusikään asti käydään joka päivä autoilemassa ja tutustumassa johonkin uuteen paikkaan. Tutkimustiedon mukaan nämä ensikokemukset on hyödyllistä kokea sisarusten kanssa joten siksi nämä harjoitukset meillä tehdään.

1.6.2020 Tänään oli pienokaisten eläinlääkäri ja kyllä se vaan on aina yhtä kamalaa! Kun ELL kuuntelee pentujen sydämet, tuntuu etten itse edes hengitä koko aikana. Minillä esimerkiksi oli hikka kun sen sydäntä kuunneltiin, kasvattaja taisi muuttua siniseksi siinä odotellessaan. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – täysin terveitä lapsukaisia koko porukka! Kuten tavallista, tytöt olivat todella coolisti kun heidän sirutettiin ja pojat puolestaan marisivat sirun laittoa. Jo eläinlääkärin pihassa pistin nassikoiden rekisteröinnit eteenpäin ja eivätköhän he huomenna löydykin jo Kennelliiton tietokannasta. Edit: Ja siellähän he jo ovatkin: linkki.

31.5.2020 Tällä kertaa ensisijaisesti ulkopuuhastelukuvia pienistä. Heidän videointinsa ulkona alkaa olla vähän vaikeaa, kun kutaleet säntäilevät jokainen eri suuntaan. Ei heistä saa tolkullista materiaalia oikein millään. Alla kuitenkin vielä pieni klippi myös ulkoiluhommista.

29.5.2020 Tänään ilmat ovat suosineet ja pennut ovat osallistuneet pihatöihin. Ollaan harjattu, haravoitu, painepesty ja öljytty terassia. Kompressorin ääneen oli vähän tottumista, oli muksuilla vakavat ilmeet aluksi kun kompura alkoi huutaa. Päivän mittaan opittiin että eipä siinä ole mitään huomion arvoista. Tässä videolla tutustutaan harjahommiin 🙂 Aktiivisimpia puutarhureita olivat Nekku, Tinni ja Ninni (entinen koodinimi Riski).

28.5.2020 Tänään onkin melko kolea kolea päivä ja ainakin aamulla ripeksi vähän vettäkin, joten ulkoilu on vaihtunut sisäleikkeihin. Näin söpösti nassikat pelaavat takkahuoneessa. Alla myös toissaillalta pieni puuhasteluvideo ulkoa.

Pennut on olleet nyt kolme yötä täysin sisäsiistejä, puhtaasta aitauksesta saan vipata ne pisulle aamuisin. Taitavat pienet <3 

25.5.2020 Pari päivää sitten nähdystä pienestä himmailusta ei ollut jälkeäkään kun pennut pääsivät kalliolle toisen kerran. Kamera olisi tosi mielenkiintoinen ja sitä tekisi mieli päästä tutkimaan melkein kaikilla pennuilla.

24.5.2020 Tässä iässä pentujen kehitys on mahtavaa seurattavaa. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun ne ymmärsivät että naksuttaminen tarkoittaa ihan oikeasti luoksekutsumista. Jatkossa niiden liikuttelu on huomattavan paljon helpompaa, kun niitä ei tarvitse hakea ja kantaa joka paikkaan, vaan ymmärtävät kutsusta mitä niiden halutaan tekevän. Eilen eivät vielä tätä hoksanneet, mutta tänään loksahti palaset kohdalleen. Yön olivat jo hienosti tekemättä tarpeitaan nukkuma-aitaukseen, ja herättivätkin vain kerran yöllä.

23.5.2020 Tällä kertaa pieni puuhasteluvideo terassilta. Vai pitäisikö sanoa tepsutteluvideo – kun matskun leikkasi kävi ilmi että tässä enimmäkseen tepsutellaan 🙂

22.5.2020 Tänään pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa kallioon ja metsään, jossa he seuraavat viikot enimmäkseen ulkoilevat. Video on ihan ensi hetkistä ja he ovat luonnollisesti hieman hämmentyneitä, mutta huomenna on varmasti “galtseilla” jo hyvä ralli päällä.

21.5.2020 Aamuruokailun jälkeiset leikkihetken videoituna. Tällä hetkellä rapisevat asiat ovat tosi mielenkiintoisia.

20.5.2020 Päivän söpistelyvideo tulee pentukoiralta, joka on jo vähän väsynyt mutta ei meinaa malttaa unille. Tämmöistä pehmolelujen nylpytystä saan ihailla tämän tästä <3 (videon saa ikkunan oikeasta alalaidasta suurennettua.)

19.5.2020 Päivän antina pelailuvideo nukkuma-aitauksesta. Kannattaa laittaa äänet päälle, saa hyvin tunnelmaa heidän audiomaailmasta aivastuksista lähtien 😀 Ulkoilemaan ei tänään kurjan kelin vuoksi päästy, mutta sisällä ollaan leikitty sitäkin ahkerammin upouusilla leluilla.

18.5.2020 Merkkipaalu: Ekat pissat ulos. Tänään treenattiin ekaa kertaa siis päikkärin jälkeisiä pisuja ulkoilmassa ja hienosti sujui. Ensimmäinen ulkoilu on pennuille aina hieman järkyttävää, äänet ja lämpötila ovat niin kovin erilaiset lämpimään tupaan verrattuna. Ei ole ihan tavatonta että eivät rupea eka ulkoilulla pissalle ollenkaan, mutta hienosti nämä pennut tekivät pissat ulos. Nacho oli tietenkin mukana tsemppaamassa pienten ensiulkoilua. Kaikkein reippain ensiulkoilulla oli mustapantainen Nekku, joka otti rohkeasti omia tutkimusretkiä erillään sisaruksista, tekipä hän tuttavuutta jo uuteen ulkoilutarhaankin jota koko pentue pääsee piakkoin kokeilemaan. 

Nekun muita “rohkeammasta asenteesta” ei kannata kuitenkaan vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Varsinkin blogin perusteella tulee varmasti tunne, että pennut ovat hyvin kehittyneitä ja aktiivisia mutta totuus on että he vielä nukkuvat yli 20h vuorokaudesta. Kukin pentu on tässä iässä “rohkea” tai “ujo” lähinnä oman väsymystasonsa mukaan, ei niinkään luonteenpiirteiden. On hyvin turhauttavaa kun ihmiset haluavat tulla tapaamaan pentuja niiden ollessa hyvin pieniä (5-viikkoisia), ja sitten todetaan että ehdotettu pentu ei miellytä koska “se on arempi kuin muut”. Ei, se todennäköisesti ei ole arempi vaan luultavasti juuri sillä hetkellä väsyneempi eikä ymmärrä esiintyä vieraille jotka ovat tulleet juuri häntä katsomaan. Itse vietän pentujen kanssa liki kaiken niiden valveillaoloajan ja tunnistan toki niille yksilöllisesti tyypillisessä käytöksessä pieniä eroja, mutta vaikka pentuaihioissa on eroja, lopullisen lopputuloksen määrittää perimän ja pikkupentuolosuhteiden lisäksi kasvuympäristö ja koulutus. “Vasta” sadan pennun kokemuksella oma näkemykseni on, että koirat ovat aikuisena hyvinkin usein varsin erilaisia kuin pikkupentuna ja tyypillisesti ne “näyttävät siltä kuin niiden omistajakin”. Esimerkiksi villi pentu tasaantuu useinkin hiljaisen omistajansa temperamenttiin, ja pk-taustainen omistaja kasvattaa selkäytimellään fifirotuisestakin pikku palveluskoiran. 

17.5.2020 Pyhäpäivän terveiset pentublogin lukijoille lähettää meidän pieni kiroileva siili Manne. Hän on ahkera poika kommentoimaan käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä pienellä söpöllä murinalla.

16.5.2020 Taas videoterveisiä, tällä kertaa nukkuma-aitauksesta. Tosin tänään päivällä oli hetki, jolloin aitauksessa tehtiin kaikenlaista muuta mukavaa kuin nukuttiin, ja onneksi valvontakamera oli päällä kuvaamassa hulluttelut.

Pentujen elämässä oli tänään iso sisäsiisteyden virstanpylväs, vaihdoin heille aamulla puhtaat aluset ja sen jälkeen käytin niitä säännöllisesti pissalla aitauksen ulkopuolisella pissa-alustalla. Illan tullen saatoimme todeta että neliviikkoiset pennut olivat kellon ympäri tekemättä pissoja kertaakaan muualle kuin sille tarkoitettuun paikkaan. Erinomaista pohjaa jatkotreeneille! Nacho-äiti tietenkin pissattaisi mielellään vielä pentuja ihan missä ne nyt sattuvat kulloinkin olemaan…

15.5.2020 Tänään on vuorossa minibändin puuhasteluvideo. Olemme alkaneet harjoittelemaan sisäsiisteyden ensiaskeleita, välittömästi heräämisen jälkeen pennut nostetaan aitauksesta pois kreppipaperille pissalle. Pissalla käynnin jälkeen joko syödään tai leikitään. Kun heille tulee vielä hieman enemmän ikää, sama harjoitus siirretään ulos. Näin he omaksuvat nopeasti sisäsiisteyden idean.

14.5.2020 Ote Mannen päiväkirjasta. “Rakas päiväkirja, tänään innostuin oikeasti tosi paljon kiinteästä ruoasta. Aikaisemmin vähän irvistelin jauhelihalle, mutta tänään hoksasin että kiinteä ruoka on mainio lisä äitin pirtelöön. Söin kaksi valtavaa ateriaa, ja toisella kertaa minut piti kantaa lautaselta pois, kun aloin vaikuttamaan jo hieman pahoinvoivalta. Olin niin täynnä, että ryhdyin saman tien nukkumaan. Liian raskas ateria sai minut näkemään todella levottomia unia.”

13.5.2020 Aika ryhmäposeerauksen! Vasemmalta oikealle: Mini, Tinni, Riski, Nekku, Manne.  

Ruoka alkaa maistua pennuille yhä paremmin ja paremmin. Myös aitauksessa olevat lelut ovat ensi kertoja alkaneet “saamaan kyytiä”. Enimmäkseen he kuitenkin vielä jäytävät toisiaan kuin ymmärtävät lelujen päälle, niitä rytyytetään lähinnä kun vahingossa törmätään. Viikon sisällä leluillakin leikitään jo määrätietoisemmin. 

12.5.2020 Pentuset ovat jo alkaneet hieman “kähjäämään”, tapailevat leikkiä ja pientä murinaakin on videolta havaittavissa. Tällä pätkällä ollaan tutustumassa ensimmäistä kertaa takkahuoneeseen.

10.5.2020 Hienoista petraantumista havaittavissa jauhelihainnostuksen suhteen. Maailman suloisimpia ääniä lie, kun koiranpentu maiskuttaa jauhelihaa. Ikenillä kun nylkyttää, niin se on aika sitkeää ravintoa, se 😀

9.5.2020 Jännä päivä tänään. Pennuilla oli eka parturi. Kolmeviikkoiset ovat toki pieniä siistittäviksi, mutta itse en voi sietää sitä jos pennuilla on pitkät perskarvat tai valtavat jouhet poskissa. Minun nassikoiden tulee olla siistejä <3 Tässä iässä pennut ovat sinänsä helppoja “trimmattavia”, eivät oikein edes ymmärrä mitä tapahtuu ja kaikenlainen vikurointi tulee kuvaan vasta 5-7 viikon iässä. Ainoat reaktiot tuli oikeastaan Mannelta joka ei voinut sietää ajatusta että häntä pidetään paikallaan samalla kun korvalehtiä siistitään, ja hän murisi oikein hurjan pelottavasti trimmaajalle. Eihän siitä mitään apua ollut, putsi tehtiin loppuun ja nyt on Manne-poikakin viimeisen päälle söpöliini. Kuvissa Tinni näyttää mallia siitä mitä tehtiin, eli posket siistittiin ja korvalehdet myös. Tietenkään kuvassa ei näy putsattu pylly. Nyt meillä on edustuskelpoinen minibändi!

8.5.2020 Ollaanpa rehellisiä. Ei ollut jauheliha vielä hitti, ei. Se on aika tyypillistä pennuilla joiden emällä on runsasta kermaa; ihan pikkupentuna se pirtelö on vaan houkuttelevampi konsepti kuin liha. Irvistellen maistelivat, kun tarjottiin, mutta ainoa joka maistipalan jälkeen osoitti oma-aloitteisesti osoitti kiinnostusta lihaa kohtaan, oli Nekku. Tästä näkee konkreettisesti miten nopeaa on pentujen kehitys, ei tästä mene kuin muutama päivä ja “ruokatarjoilu” äänimerkin kuullessaan ne menevät ihan villeiksi.

7.5.2020 Tässä odotellaan jo innokkaana huomista, silloin on nimittäin ohjelmassa ensimmäinen kiinteä ateria. Menussa on huhujen mukaan naudan paistijauhelihaa.

6.5.2020 Meidän pikku nöpöt ovat alkaneet treenailla jo istumista. Kun kirjoitan “treenailla”, tarkoitan paria vaappuvaa hetkeä päivässä jolloin he tekevät muutakin kuin pötköttävät. Tässä videossa mallia näyttävät pojat, Manne vihreässä pannassa ja mustapantainen Nekku.

5.5.2020 Minibändistä alkaa saada jo vähän persoonallisempia valokuvia! Enää muutama päivä ja pääsemme kokeilemaan kiinteää ruokaa. Ennakoin heille kelpaavan aika ruhtinaallisen hyvin, sen verran ahnetta syömäporukkaa ovat.

3.5.2020 Söpöliinit kasvaa kohisten, joudun löysäämään merkkipantoja melkein joka päivä että pysyvät varmasti tarpeeksi löysällä. Elämä on muilta osin melko tapahtumaköyhää, lähinnä ylensyöntiä ja nukkumista. Kynnet leikattiin jo toiseen otteeseen, ja matolääkettäkin popsittiin ensimmäistä kertaa. Manne oli Aivan Järkyttynyt siitä että hänen suuhun työnnettiin jotain niin pahaa, muut pennut olivat äitinsä tapaisesti vain onnellisia että saivat jotain syödäkseen. Käytän pennuilla Flubenol ja Welpan -matolääkkeitä. Näistä Flubenol on ehdoton suosikkini. Pennut madotetaan pikkupentuaikana neljä kertaa. 

2.5.2020 Taas maitobaarivideo nassikoista. Tässä ihan pikkupentuiässä ruokailuvideoista näkyy parhaimmin miten kasvavat, kun mittasuhteet äitiin nähden muuttuvat. Nyt täyttyy Nachon vatsanalus jo ihan kunnolla vain viidestä pennusta. Nämä pennut tuntuvat jotenkin poikkeuksellisen tanakoilta ja vahvoilta. Tosin niin oli myös se pentue josta Nacho syntyi. Siitä oli yhdeksän pentua joten on Nakkelin kannalta ihan huojentavaa että nyt on tällainen kohtuullisen kokoinen pentue kun ovat isoja ja kovia syömään. Ylhäältä alas pennut ovat Mini (punainen), Nekku (musta), Manne (vihreä), Riski (persikka) ja Tinni (keltainen). En yleensä käytä pikkupennuilla tunnistuspantoja, mutta ajattelin nyt kokeilla josko jotain iloa olisi tuleville omistajille siitä että kun lapsuusajan työnimen ja pannan värin tietää, voi myöhemmin katsella videoita “sillä silmällä”, että tuossa se minun pentu on pariviikkoisena. Kokeilemallahan sen näkee. 🙂

1.5.2020 Minibändin wapputervehdys! Jokaisesta oma “passikuva”. Olen todennut että pentujen jo kasvettua luovutusikäisiksi on kiva tietää vanhoista kuvista, että kyseessä on juuri nimenomaisesti “se tietty” pentu. Siksi tämä passikuvien ottamisen vaiva tuntuu ihan tekemisen arvoiselta.

30.4.2020 Meidän minibändillä on silmät auki, ja he ovat muuttuneet marsuista koiranpennuiksi! Myös elämän ensimmäinen “hoitotoimenpide” on suoritettu (mikäli emän hoitotoimenpiteitä ei lasketa), leikattiin kynnet ensimmäisen kerran. Pikkupentujen liikkuminen on hankalaa jos kynsiä ei leikkaa alusta asti, ne ovat niin terävät ja käyristyvät että tarttuvat alustoihin. Pennut ovat edelleen hyväsyöntisiä baarilla ja nyt niiden kanssa voi kuvitella seurustelevansakin hieman, kun alkavat hiljalleen kohdistaa katsettaan sekä näkemänsä että kuulemansa perusteella. Kuvassa vasemmalta oikealle tytöt Riski, Mini ja Tinni sekä pojat Manne ja Nekku. Työnimiä toki nämä, mutta on kivempi antaa jotkut nimet heille jotta kun teemme havaintoja pentujen käytöksestä osaamme kertoa toisillemme mitä kukin pentu on tehnyt. Varsinkin kun ovat jaloillaan ja tutkivat ympäristöä, on mielenkiintoista seurata pentujen eroja. Klikkaa kuva suuremmaksi!

28.4.2020 Malttamattomimmat kyselevät joskus, miksi en ota pikkupennuille vastaan vieraita. Ensimmäinen syy on eläinsuojelullinen; emäkoiralla on oikeus hoitaa pentunsa ilman stressiä. Mitä nuorempia pennut ovat, sitä voimakkaampi on emon tarve suojella niitä, ja sitä voimakkaampi stressi ulkopuolisista aiheutuu. Meillä ei tosiaan pääse kukaan vieras taloon sisälle asti kun meillä on pentuja ja ovat vielä “laatikkoikäisiä”. Toinen (joskin merkitykseltään vähäinen) syy on se, että pikkupennut nukkuvat suuren osan ajasta eikä niissä ole yleensä hirveästi katsomista. Tässä kuitenkin mahdollisuus vierailla virtuaalisesti meillä näin pikkupentuaikana; laitoimme GoPro-kameran pariksi tunniksi pentulaatikon yläpuolelle. Meidän yksi levoton nukkuja erottuu hauskalla tavalla videon loppupuolella.

27.4.2020 Pennut alkavat availla silmiään. Kun klikkaat ao. kuvan suuremmaksi, huomaat että yksi tytöistä (keskimmäinen) on silmät ripsiraollaan. Pentujen kuvaaminen “silmät auki” on vielä vähän vaikeaa, kun valokuvaus vaatii mahdollisimman kirkkaat olosuhteet ja pentujen mielestä sellainen vielä häikäisee liikaa. Eiköhän parin päivän päästä saada kuvia joissa napottavat silmät selällään.  

26.4.2020 Tässä pentujen silmien aukeamista malttamattomana odotellaan, ja he ovat saaneet muuttaa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle. Muilla koirillamme ei ole nyt asiaa tupaan, niin Nacho saa rauhassa hoidella pentujaan ilman stressiä muista koirista. Ihana tapa tulevien viikkojen aikana on telkkaria katsellessa ottaa pentuja käsiteltäväksi ja syliin, toisaalta kyllä television katselu vähenee muutenkin kun on pentutelkkari tarjolla. 

Jahka pennut kasvavat, siirretään niiden päiväaitaus kiinni ulko-oveen jolloin saamme ne opetettua että heti päikkäreiltä herättyä mennään pissalle. Niistä olosuhteista kuvia sitten myöhemmin.

25.4.2020 Ote koiranpennun päiväkirjasta. “Rakas päiväkirja. Tänään olen syönyt, syönyt, syönyt ja nukkunut.”

24.4.2020 Lapsukaisilla on nyt ikää viikon verran, ja videosta näkee tosi mainiosti mikä valtava kehitys pennuissa on tapahtunut ensi päiviin nähden, kun vertaa tuota aivan ensimmäistä videota tähän. Alien-madoista marsuiksi. Onnistuin vielä sellaisella hetkellä videoimaan, kun heillä näytti olevan hirmuinen nälkä – kuten huomaatte melko aggressiivista on tämä toiminta tissillä.

23.4.2020 Kyllä vain he ovat ihania <3 Nämä on näitä meikäläisen kitupäiviä pentujen kanssa, kun pitää odotella että silmät aukeavat ja ne muuttuvat marsuita oikeiksi koiranpennuiksi! Klikkaa kuva auki; vasemmalla kaksi poikaa ja tytöt oikealla puolella.

Poikkeuksellisesti en ole näitä pentuja punninnut kuin kerran syntymän jälkeen (näköjään jo neljä vuorokautta sitten), koska ne ovat niin tasaisia ja kehittyneet silminnähden, ettei kenenkään painossa ole ollut erityisesti punnitsemista. Olen vain seurannut että ne pysyvät samankokoisina verrattuna toisiinsa; silloinhan jokaisella on kaikki hyvin. Uteliaisuuttaan, kun punnitsin meidän ihmisten aamupalakaurapuuroa, käytti mies mukulaväkeä vaa’alla ja kävi ilmi että he ovat tuplanneet painonsa jo näin 5,5 vrk ikään mennessä. Vähän ns. vakiokäyrän yläpuolella siis mennään; on normaalia että koiranpentu tuplaa syntymäpainonsa noin viikossa.

22.4.2020 Ihana minibändimme jaksaa hyvin. Allaolevat kuvat on maitobaarilta (jolla he viihtyvät ahkeraan kun vyötärölinjasta näkyy), sekä “aivokurkiaistreeneistä” 🙂 Jonkun tutkimuksen mukaan jo vastasyntyneillä jokin aivojen osa, olikohan aivojen kuorikerros, hyötyy siitä että pentu aistii erilaisia pintoja. Meillä on tapana siksi nostaa pennut pari kertaa päivässä lyhyeksi aikaa erilaisille pinnoille. Hapsumatto, froteepyyhe, kreppipaperi, laattalattia jne. En tiedä ollenkaan onko siitä pennuille oikeasti hyötyä, eikä sitä voi mitenkään todentaakaan, mutta kun joku tiedegubbe on tällaiseen tulokseen tullut niin meillähän treenataan. Pinnoista tai kurkiaisista riippumatta pennut joka tapauksessa hyötyvät käsittelystä ja sitä meillä kyllä piisaa. Jo vuosia sitten perheen sisäisessä kielenkäytössä olimme leikkimielisesti nimenneet tämän aivokurkiaistreeniksi. Tänään minibändi oli ensin vetänyt navat täyteen maitoa, ja sitten oli aivokurkiaistreenin vuoro matolla, niin olivat ruokailusta niin väsyneitä että sain jopa heistä kohtuu sievän rivikuvan hapsumatolla. Sille joka ei tiedä, niin pikkupentulauman valokuvaaminen on aivan toivottoman vaikeaa niin että jokainen näyttäisi jokseenkin järkevältä, ja kamera tarkentuu kunnolla kun heiluvat ja huojuvat koko ajan. Klikkaa kuvat suuremmiksi niin näet heidän ihanat ruttunaamat kunnolla <3

21.4.2020 Pentulassa kaikki hyvin. Nacho on alkanut hieman jo irrottautumaan laatikostaan vapaaehtoisesti ja ne mainitut sian kylkiluutkin kelpaavat jälleen. Nacho on maankuulu ahmatti, ja toistaiseksi minibändi on ihan äitinsä tasoista syömäporukkaa.

Penneleiden viralliset nimet on nyt alustavasti päätetty. Nimeämiskriteerinä minulla on aina yksisanainen nimi, jota ei ole Kennelliiton rekisterissä meidän rodussa elossaolevalla koiralla. Viimeeksi mainittu rajaa vaihtoehtoja aika lailla. Pojat ovat Watson ja Wunder, ja tytöt puolestaan Wacky, Wonky ja WYSIWYG. Pennut ovat kasvaneet hienosti ja nyt sen verran “vakaampaa” porukkaa, että niistä saa jo parempia/tarkempia lähikuvia. Voit klikata kuvat suuremmiksi ja selata nuolista!

20.4.2020 Minibändi kasvaa ja kehittyy. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten tasaisen pullukkaa porukkaa he ovat!

Nacho on varsin tiiviisti vielä pentujen kanssa, eikä ole vieläkään ottanut yhtään “omaa aikaa” laatikosta. Meillä useimmat nartut alkavat tehdä pieniä pyörähdyksiä laatikon ulkopuolella jo kaksi vuorokautta pentujen syntymän jälkeen, mutta Nacho lähtee laatikostaan vapaaehtoisesti vain jos sen on pakko päästä ulos. Kannamme sitä välillä sylissä pihalle, se kun pidättelee ihan turhaan laatikossa kun ei malttaisi jättää pentujaan. Nacho syö 5-6 kertaa päivässä, pääosin MUSHin eri täysravintoruokia mihin lisätään D-vitamiinia ja sinkkiä. Lisänä erilaisia liha-luutuotteita, esimerkiksi eilen oli tarjolla myös kananrankaa. Mitään luita se ei vielä malta syödä, mutta rankaa pieniksi paloiksi hakattuna se popsii mielellään. Normaalit herkkupalat eli sian kylkiluut alkavat varmaan maittaa heti kun Nakki malttaa keskittyä hetken muuhunkin kuin pentuihin.

 

2 vrk. Vasemmalta poika, tyttö, poika, tyttö, tyttö

19.4.2020 Pennelit kasvavat tasaisesti kaikki viisi.
Vasemmalla kaksi poikaa, oikealla kolme vaaleampaa eli tytöt. Ensimmäisen 1,5 vuorokauden aikana pennut ovat ottaneet todella upeasti painoa lisää, jokainen vähintään 40 grammaa ja ovat nyt kaikki 230-260 gramman painoisia. Painon nousu on omatoimisen syömisen ja “hiljaisuuden” ohella tässä iässä paras indikaatti emon ja pentujen voinnista. Olen hyvin tyytyväinen että nämäkin pennut ovat paksuja, tasaisia “hylkeitä”, niin kuin meidän pennuilla tapana on. Eniten siihen vaikuttaa emän kunto, terveys, ruokinta ja lääkintä paitsi tiineysaikana myös sitä ennen, sekä luonnollisesti sen perintötekijät emänä. Olen aiemmin karsinut jalostuskäytöstä nartut, joilla on vaikeuksia tiinehtyä ja synnyttää helposti, kuten myös niiden mahdolliset tyttäret. Systemaattisesti vaikeat lisääntyjät poistamalla olen päätynyt tilanteeseen, jossa astutuksissa ja synnytyksissä on ongelmia hyvin harvoin. Kaikkiin hankaluuksiin ja yksittäisiin vastoinkäymisiin ei tietenkään voi vaikuttaa edes parhaalla nartun ja pentujen hoidolla, mutta tilastotasolla niihin voi vaikuttaa merkittävästi.

 

W-pennut 1,5 vrk

18.4.2020 Kasvattaja ei pentueen syntyessä voisi varmasti pyytää enempää, pennut syntyivät (kasvattajan kannalta) helposti ja vaivattomasti, kermana kakun päällä ajankohtana ilta- eikä yöaika. 2h 4min sisään Nacho teki pennut, hoiti synnytyksen ja pennut hienosti itse ja minulle jäi kirjurin hommat. Pennut ovat niin tasaisia etten sukupuolen sisällä erota niitä toisistaan, painot tasaisesti 195-215gr. Kolme narttua ovat värisävyltään aavistuksen vaaleampia kuin urokset. Ei häntämutkia, ei takakannuksia.

Vaikka suurin osa synnytyksistä on meillä ollut hyvin vastaavanlaisia “oppikirjasuorituksia”, olen edelleen hieman puulla päähän lyöty siitä miten helposti kaikki sujui. Nacho on omistautuva äiti, pennut ahneita alusta alkaen joten niitä ei tarvitse nostella tissille. Nyt vain odotellaan ja ihaillaan “minibändin” kasvua. Niin, ja mietitään nimiä. Neljä on jo, yksi puuttuu.